Kyseinen auto oli ollut viimeksi rekisterissä 1988 ja sen jälkeen Lahtelaisen autoliikkeen takapihalla odottamassa "maskottiauton" virkaan pääsyä.
Tätä virkaa Fiat ei kuitenkaan autoliikkeessä koskaan saanut vaan se päätyi ei fiat harrastajan hiekkakentälle odottamaan parempia päiviään vuonna 1999.
Vuodesta 1999 vuoteen 2013 fiat oli seissyt pressun alla ja odotellut aikoja parempia.
Viime vuonna auton edellinen omistaja oli päättänyt vähentää kalustoaan ja Fiat päätyi poistettavien listalle.
Myynti ilmoituksen nähtyäni soitin heti myyjälle ja tämän kehuessa Fiattia ruosteettomaksi hiukan epäilin että mikähän koira tässä on haudattuna. Ainahan näissä ruostetta on. Autossa ei ollut kuulema muuta ruostevauriota kuin tulitikkuaskin kokoinen reikä varapyörä kotelon pohjalla. Tätä hieman(aika paljonkin) epäilin, mutta myyjä vaikutti uskottavalta. Soitin vielä illalla uudestaan myyjälle ja sovimme kaupat.
Auton nähtyäni olin hämmentynyt, koska kunto oli juurikin sellainen kuin puhelimessa olimme puhuneet. Ruostevaurioita ei tosiaan ollut kuin pikku reikä varapyöräkotelon pohjassa. Olihan sieltä tosin joskus aikoinaan pari reikää paikattu, mutta ei mitään ihmeempää.
Tämä yläpuolella oleva kuva on otettu myyjän pihasta vähän ennen kaupan tekoa.
